Suuren kaupungin energiat vetävät ihmistä alaspäin. Korona-ajan nykyihminen menee kauppaan maski kasvoillaan ja ostaa kiireisessä ilmapiirissä lisäaineilla kyllästetyn valmisaterian. Edes luova naisenergia ei välttämättä aina virtaa tunkkaisessa suoritusyhteiskunnassa, missä epäaitous kukoistaa.
Kauniissa luontopaikoissa ja pienissä kylissä puhtaalla energialla on tilaa ilmentyä. Siellä ihminen herkistyy kuulemaan itseään niin, että oma elämä voi alkaa jäsentyä kohti totuudellista taajuutta. Myös erityisherkkyys voi kääntyä heikkoudesta vahvuudeksi.
Aito ja sielua koskettava musiikki on puhdasta elinvoimaa. Jos tuollainen musiikki ilmentyisi paikkana tai ympäristönä, se voisi olla esimerkiksi maaginen metsän siimes. Musiikin kuunteleminen saattaa luoda mielikuvan kauniista ja täydellisestä luonnosta tai jopa toisesta, paljon hienostuneemmasta maailmasta – ei niin rajallisesta.
Jos ihminen kohtaa taajuuden, joka muistuttaa häntä todellisesta potentiaalistaan ja vie häntä kotiin lähelle itseään – olipa se sitten ympäristö, taajuus musiikissa tai jotain muuta – ei kannata unohtaa sitä hetkeä ja antaa maailman epäaitouden viedä taas mukanaan.
Kirjoituksia elämästä 
Taas upea teksti.
TykkääTykkää