Feminiininen energia oli ollut kuin vangittuna, tukahtuneena naisen sisällä pitkään. Se oli katkerasti itkenyt, vapautumistaan janonnut. Unohdukseen se oli silti jäänyt.
Kerran naisen korviin kantautui Edward Vesalan musiikki. Hän kuunteli koko levyn alusta loppuun. Musiikki resonoi niin vahvasti, että aivan luonnostaan hän unohti kaiken muun ja vain syventyi siihen. Tuon levyn kaunis värähde herätti eloon hänen sisällään jotain unohtunutta mutta niin kovin tärkeää. Se herätteli hänen katkennutta yhteyttään naiseuden voimaan. Mitä elämälle tapahtuu yksilön tasolla ja myös kollektiivisella tasolla, jos juuri elämää ravitseva, naisen hyvin voimakas luova energia tukahtuu eikä pysty ilmaisemaan itseään aidosti ja puhtaasti?
Musiikin hiljennyttyä energia naisen sisällä nosti päätään leijonan voimalla ja otti itsenäisesti sen minkä omakseen koki. Järkeileminen jäi sen varjoon. Se alkoi luoda ja tarttui syvimpiin toiveisiin. Ensin nainen säikähti sen voimaa mutta lopulta ymmärsi sitä. Hän ei ollut koskaan ajatellut pystyvänsä niihin asioihin, joihin hänen energiansa oli nyt spontaanisti ryhtynyt. Hänen kutsumuksensa oli silti vahvempi kuin hänen fyysiset vajavaisuutensa, jotka olivat vain hänen surunsa ja epätoivonsa ilmentymiä, täysipainoisen luovan ilmaisun puuttuessa hänen elämästään.
Fantastinen teksti
TykkääLiked by 1 henkilö