Tekijä: Susanna

Vain yksi ratkaiseva askel eteenpäin riittäisi. Tunnet kirkkauden yhtä lähellä itseäsi kuin hengityksesi. Näet mahdollisuuden kuoriutua esiin todellista minääsi peittävän kerroksen alta. Pelkuruus tosin haluaisi sitoa jalkasi ja pitää sinua piilossa vanhan tutun kuoren alla. Katso sitä silmiin ja puhu sille lempeästi, sillä sinä olet teistä kahdesta se vahvempi.

Kävele kohti kaunista totuutta sulavasti. Juuri totuus on se, jolla on arvoa. Matkallasi tunnet kipua, oman näkemyksesi tuottamaa. Silti totuuden kauneus ja loisto ympäröi sinuakin, oman käsityksesi vankia.

Kävele kohti totuutta pehmein sydämin. Kun tunnet olevasi haavoittunut, kokoa itsesi ja ota uusia askelia. Jonain päivänä kohtaat matkallasi yhtenäisyyden. Tunnet tuon eheyden virran sisälläsi. Silloin hyvän ja pahan taistelu on ohi.

Karkean mustavalkoisia mielipiteitä rakastava ihminen ei ymmärrä todellisuutta syvällisesti. Tuo todellisuus, luonteeltaan niin hienojakoinen, pitää sisällään lukemattomia erilaisia näkökulmia.

Silti egonsa tahdissa tanssiva ihminen kohottaa syyttävän sormensa ja osoittaa sillä jotain tiettyä ihmisryhmää, yksilöllisten ihmiskohtaloiden joukkoa.

Syyllisen täytyy olla hänen itsensä ulkopuolella. Eihän hänen silloin tarvitse katsoa syvälle sisimpäänsä, eikä hänen tarvitse ottaa täyttä vastuuta olemassaolostaan.

Karma ja kollektiivinen tietoisuus sitovat ilmiöitä ja ihmisiä yhteen köydellä, joka on monille silmille näkymätön. Näetkö vain oman paremmuutesi harhakuvan?

Ja oi sitä tuskaa, jos ihminen omilla energioillaan kutsui elämäänsä peilin, joka paljasti kuvan hänen omasta tietoisuudestaan.