Jazz musiikkia on monenlaista, mutta parhaimmillaan se mielestäni edustaa vapaasti liikkuvaa elämän puhdasta ja luovaa virtaa. Näin koen, mutta joku toinen ihminen puolestaan kokee syvän yhteyden johonkin toisenlaiseen musiikilliseen ilmaisuun. Aitous ja todellinen yhteys on tässä merkittävää, ei musiikkityyli. Jos emme itse virtaa esteettä kuin joki ja kuuntelemme silloin keinotekoisen maailman epäaitouden ääntä, jäämme joko pysähtyneisyyden tilaan tai vajoamme alaspäin. Aitouden ääni sen sijaan muistuttaa suuresta sisäisestä voimastamme. Joku on joskus kirjoittanut, että vääränlaisen musiikin kuunteleminen on verrattavissa roskaruuan syömiseen. Omaa luovuutta ja aitoutta on varjeltava modernissa maailmassa. Haluammeko ravita sisimpäämme vai antaa rakkaudettoman maailman tyhjyyden puhua itsellemme? Haluamme todennäköisesti hyviä, rakentavia vaikutteita. Tunnen kiitollisuutta siitä, että sellaisia musiikillisia teoksia on olemassa, jotka puhuvat sielulleni sen omaa kieltä. Sellaisten teosten äärellä voi olla hienon hienossa ulottuvuudessa, sillä edes tunnelukkojen maailma ei ulotu sinne. Tunnelukot ovat rakennuspalikoita epäaitouden maailmassa, jossa ihmistä ei kohdata, vaan hän oppii peittämään oman syvimmän äänensä. Pyyhkikäämme pois tieltä tuo rajoitteinen maailma tarttumalla luovaan työhön ja kaikkein syvimpiin toiveisiimme.
Kirjoituksia elämästä 