Kärsimys saattaa saada ihmisen tuntemaan itsensä hyvin pieneksi. Hän ei pysty hallitsemaan elämäänsä vaikuttavia voimia omalla egollaan. Hän haluaisi asioiden sujuvan tietyllä tavalla mutta kenties joutuu yhä uudestaan kohtaamaan voimakkaan varjopuolen. Pienuuden tunteiden keskellä näkökulma saattaa alkaa muuttua. Jos mielen voimalla ei pysty hallitsemaan asioita, voiko sitten vain antautua elämälle? Onko kaiken takana kuitenkin täydellinen merkitys ja puhdas rakkaus? Entä jos Nityanandan rakkaus (lukija voi tässä kohtaa ajatella oman maailmankatsomuksensa mukaisesti) ja armo on joka hetki kaiken takana? Ehkä kärsimyksen huipentuman tarkoituksena on auttaa ymmärtämään pinnallisten asioiden väliaikainen luonne ja osata päästää irti sellaisista asioista, jotka eivät tuo turvaa eikä merkitystä, ja kutsua luokseen kaikkein korkeinta ja kauneinta todellisuutta.
Ihmisillä on näkemys siitä, miten asioiden pitäisi mennä. Jotkut piirteet elämässä koetaan negatiivisina. Entä jos luovumme positiivisen ja negatiivisen määritelmistä ja avaamme sydämen näkemään kauneimman, pehmeimmän ja korkeimman tarkoituksen kaiken taustalla. Usein ajattelemme, että sitten kun teen asiat tietyllä tavalla, elämäni menee parempaan suuntaan. Entä jos tässä ja nyt voikin avautua elämän korkeamman suunnitelman oivaltamiselle?
Kirjoituksia elämästä 